Find the pure connection with your inner being, your soul.

perjantai 22. syyskuuta 2017

6 vinkkiä syksyyn




1.
Reppu selkään ja metsäretkelle! Metsässä piilee tällä hetkellä uskomaton tunnelma, kun hiljalleen luonto riisuu kesän yltään vaihtaen ylleen syksyn värit. Lähde metsään, sulje silmät ja vedä keuhkot täyteen raitista ilmaa. Ihastele silmilläsi metsän kauneutta ja syleile vanhoja, viisaita puita.

2.
Joco Cupin avulla nappaat teen tai kahvin mukaan kätevästi, turvallisesti, tyylikkäästi ja ympäristöystävällisesti. Vuosittain maailmassa heitetään roskiin 225 miljardia kertakäyttöistä kahvikuppia. Joco Cup on tehty standardikokoisten, kertakäyttöisten kahvilakuppien mukaan eli kahviloissa voidaan valmistaa oikeankokoisia juomia suoraan omaan kuppiisi. Kuppi kestää hyvin niin kuumuutta, pakastamista, tiskikonetta kuin mikroaaltouuniakin. Kuppi toimitetaan kauniissa pahvirasiassa joten se on myös loistava lahjaidea kahvin ja teen ystäville.

3.
Jos et ole vielä lukenut Paulo Coelhon viime syksynä ilmestynyttä Vakooja* -teosta, kipaise heti lähimpään kirjastoon tai kirjakauppaan. Tämä kirja sopii mielestäni paremmin kuin hyvin pimeneviin iltoihin, teekupposen, kynttilöiden ja villasukkien kaveriksi. Kirja perustuu mahdollisimman pitkälle tositapahtumiin ja kertoo historian kuuluisimman vakoojan Mata Harin tarinan.

4.
Weleda Foot Balm* on paras koskaan omistamistani jalkavoiteista. Se kosteuttaa ja imeytyy todella nopeasti ja tehokkaasti, joten voiteen levittämisen jälkeen ei tarvitse odotella varttitolkulla että voi lähteä kävelemään. Voiteen raikas tuoksu saadaan mm. vuoripippuripuun, laventelin ja rosmariinin eteerisistä öljyistä. Voide pitää jalat pehmeinä syksyn ja talvenkin yli mm. kehäkukkaöljyn, hienojakoisen kiinansaven ja luomuoliiviöljyn avulla.

5.
TeeMaan tuotteissa* maistuu laatu, ylellisyys ja luonnollisuus. Teet ja haudukkeet ovat täysin lisäaineettomia ja tarkoin laatukriteerein valmistettuja.

6.
Kun syksy on esitellyt parhaimman väriloistonsa, alkaa ulkona harmaa kausi, joten kotiin kannattaa hankkia kauniita kukkia ja viherkasveja piristämään tunnelmaa. Kauneuden lisäksi viherkasvit tuovat mukanaan parempaa sisäilmaa.






Love & Light
Susanna

*tuotteet saatu blogin kautta. 
**postaus sisältää affiliate-linkkejä. 


tiistai 19. syyskuuta 2017

I N T O H I M O

"Intohimo on sitä, että tekee koska ei voi olla tekemättä, ei siksi koska täytyy."





"Jos nyky-yhteiskunnassa haluaa pärjätä ja vain pärjätä, paras tapa lienee olla uskomattoman tavallinen ja pelokas. Olemalla samaa mieltä kaikkien kanssa, nauttimatta oikeastaan mistään, koskaan haastamatta tai kyseenalaistamatta mitään, tulee todennäköisesti pärjäämään jokseenkin ok. Ei, ei niin, että tällä tavalla koskaan etenee kovin pitkälle, mutta se on varma tapa varmistaa sellainen keskiluokkainen, keski-ikäinen, keskikaikenlainen elämä, jonka suurimmat saavutukset ovat omistusasunto ja tv-sohva. ... Vaihtoehtona tälle on intohimo. Sen tie ei ole yhtä helppo. Intohimo pelottaa ihmisiä, ja intohimoisesti elävät ihmiset nähdään usein ongelmana. Intohimo vaatii, ja sen tuli voi polttaa. Se ajaa ihmiset ottamaan riskejä." Näin kuuluu professori Alf Rehnin alkusanat Minna Marshin kirjoittamassa kirjassa Intohimo. Nämä sanat iskivät syvälle minuun heti ne luettuani. Tiesin olevani oikealla tiellä seuratessani intohimoani, vaikka se ei aina ole se helpoin tie. Se tuo mukanaan haasteita, kuten sen että tällä hetkellä olen melko persaukinen. Mutta voisin sanoa, että melko onnellinen persaukinen! Minua puistattaa ajatus tuosta keskiluokkaisesta, keski-ikäisestä, keskikaikenlaisesta elämästä. Se ei ole oma tieni, ei minun palani kakkua. Minä haluan tuntea suurta paloa elämääni kohtaan. En halua sen olevan keski-mitään, valitsen mieluummin vuoristoratamaisen elämäntyylin, vatsanpohjassa tuntuvat hurjat laskut ja ison hymyn nostattavat jyrkät nousut.

Olen aina pitänyt itseäni intohimoisena ihmisenä. Tarvitsen intohimoa tekemiäni asioita kohtaan, jotta voin hoitaa ne kunnolla ja satalasissa. Tunnen suurta intohimoa kirjoittamista ja valokuvaamista kohtaan, sitä kautta koko tätä blogia kohtaan. Tunnen intohimoa musiikkiin, lukemiseen, ruokaan, joogaan, uuden oppimiseen etenkin hyvinvoinnin saralla, pukeutumiseen, eläinten auttamiseen, suklaaseen(!), omaan mieheeni... On kai sanomattakin selvää että etenkin parisuhteessa intohimo on avainasemassa. Se erottaa suhteen ystävyydestä tai kämppäkaveruudesta. En voisi kuvitella jakavani elämääni ihmisen kanssa, jota kohtaan en tuntisi minkäänlaista intohimoa. Tiedän kuitenkin, että moni näin tekee, ja se saa minut surulliseksi. Tekisi mieli läpsäyttää näitä ihmisiä kasvoille, jotta he heräisivät ja tajuaisivat, että elämästä saa nauttia ja se on myös mahdollista jakaa sellaisen ihmisen kanssa, joka saa sydämen pakahtumaan, vielä silloinkin kun yhdessä on oltu jo vuosia tai vuosikymmeniä. Elämässä ei tarvitse tyytyä mihinkään!

"Intohimo syntyy, kun into ja himo, innokkuus ja vahva halu, kohtaavat. Intohimo paljastaa, mitä ja kuka olet, mutta sen seuraaminen vaatii rohkeutta." Ehkä vasta viime vuosina olen löytänyt rohkeuden todella seurata intohimoani, etenkin työrintamalla. Ja on todellakin totta, että se vaatii rohkeutta. Se vaatii rohkeutta kohdata kaikki ne ulkopuolelta tulevat "miksi?" kysymykset, epäilykset, mulkaisut ja tuhahdukset.



Intohimo tuntuu vahvasti sisimmässä, mutta usein se näkyy myös ulospäin. Jos ihminen on syttynyt asiastaan, se näkyy tietynlaisena palona silmistä, sen voi aistia käytöksestä. Henkilökohtaisesti nautin hyvin paljon intohimoisten ihmisten tapaamisesta. Kun toisesta näkyy, että hän on omistautunut asialleen ja nauttii siitä, vaikeuksista huolimatta. Tälläisistä ihmisistä huokuu elämännälkä.

Suosittelen ihan jokaista lukemaan Minna Marshin Intohimo* -kirjan. Tämä kirja jos mikä, on täynnä intohimoa. Marshin henkilökohtaisten ja koskettavien kokemusten lisäksi kirjasta löytyy mielenkiintoisia tarinoita tunnetuista intohimoisista ihmisistä, kuten Nelson Mandelasta, Mahatma Gandhista, Galileo Galileista, Mozartista, Tom of Finlandista, Theodorasta, Rosa Parksista ja Albert Einsteinista.





Love & Light
Susanna

*saatu kustantajalta.
*postaus sisältää affiliate-linkkejä. 

maanantai 18. syyskuuta 2017

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Acheron River / päivä jolloin voitin monet pelkoni






Yksi Kreikan lomamme kohokohdista oli ehdottomasti vierailumme Acheron joella. Suosittelen tätä nähtävyyttä ehdottomasti kaikille, jotka liikkuvat lähistöllä! Lähdimme aamulla Pargasta joelle skootterilla, matkaan meni noin 40 minuuttia pysähdyksineen. Etukäteen luimme, että joidenkin mielestä matka on liian pitkä taittaa skootterilla, mutta omasta mielestäni se oli juuri sopiva. Tietenkin mukavuudenhaluisemmat voivat vuokrata myös auton, jolla matkan taittaa huomattavasti nopeammin.

Kreikan mytologian mukaan Acheronjoki virtaa kuoleman valtakuntaan. Kharon-lautturi kuljetti sitä pitkin kuolleita sieluja Hadekseen. Joki on erityisen tunnettu myös siitä, että juuri siellä Achilleksen äiti kastoi vastasyntyneen poikansa kantapäästä kiinni pitäen. Hän halusi tehdä pojastaan haavoittumattoman, mutta valitettavasti Troijan sodassa Achillesta ammuttiin nuolella juuri kantapäähän (eli ainoaan kohtaan jota ei joessa kastettu) ja hän kuoli.

Synkästä teemastaan huolimatta Acheronjoki on satumaisen kaunis paikka. Vesi on kristallinkirkasta, mutta hyytävän kylmää. Pohja on täynnä pientä (paikoitellen vähän isompaakin) kiveä, joista jotkut saattavat olla hyvinkin teräviä ja liukkaita. Suosittelen ehdottomasti ostamaan retkelle mukaan uimakengät! Joidenkin näin menevän siellä ihan paljainkin jaloin, mutta itse en kyllä välttämättä lähtisi ilman tossuja. Tasapaino joutuu rajulle koetukselle jo suhteellisen pitävien kenkien kanssa, en halua kuvitella millaista matkanteko olisi ollut ilman niitä.



Mainitsinko jo, että vesi on jäätävän kylmää? Siis oikeasti, ihan hyytävää! Ensimmäisen kerran kun kastoin jalkani veteen, ne puutuivat saman tien ja pitkän aikaa tuntui jaloissa sellaista pistelyä. Miehelläni kävi kuulemma samoin. Pikkuhiljaa jalat kuitenkin tottuivat veteen. Sitten tulikin ensimmäinen kohta, jossa syvyyttä oli niin paljon koko joen leveydeltä, että eteenpäin pääsi vain uimalla. Kaikki minua vähänkään tuntevat tietävät varmasti, kuinka vilukissa olen ja kuinka paljon inhoan kylmää vettä. Minähän en edes ui Suomessa, koska vesi on aina liian kylmää. Mietinkin siis varmasti reilu puoli tuntia, kääntyisinkö vain kiltisti takaisin.

En kuitenkaan antanut periksi, vaan pitkän harkinnan jälkeen hyppäsin hyytävään veteen uimaan. Olen aikaisemmin ollut tyyppi, jolta jää paljon kokematta siksi, että pelkään kaikkea enkä halua kovin mielelläni astua epämukavuusalueelleni. Olin hämmentynyt itsekin rohkeudestani ja päättäväisyydestäni ja ikionnellinen siitä, että päätin jatkaa matkaa. Ylpeä olen myös miehestäni, joka raahasi tavaroitamme repussa pään päällään ja paikoitellen kiipeili jyrkkiä kallionrinteitä pitääkseen tavaramme kuivina. Kiipeilin minäkin muuten kerran kallionkielekkeillä kun ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto kuin kastautua jälleen kerran hyytävään veteen. Kun tuli aika tulla alas pystysuoraa kallionseinämää, en enää ollutkaan varma valinnastani. Ja minähän siis pelkään myös korkeita paikkoja, koko viikon matkan aikana meinasi monet kerrat lähteä jalat alta kun tajusin miten korkealla olen. Selviydyin kuitenkin tästäkin ihanan mieheni avustuksella ja tsempeillä. Joen parkkipaikan tuntumassa olisi muuten ilmeisesti ollut myynnissä puhallettavia lauttoja tavaroita varten, tai niin luin ainakin jälkikäteen netistä, en kyllä nähnyt yhdelläkään sellaista lauttaa. Mutta sellainen, tai jokin vedenpitävä pussi, kannattaa ehkä hankkia jos suuntaa joelle ja haluaa kantaa siellä mukanaan tavaroita, joiden ei olisi suotavaa kastua.

Näitä kohtia, joissa uiminen on ainoa keino päästä eteenpäin, tuli matkan varrella vielä lukemattomia. Pahinta oli silloin, kun oli kuivatellut ja lämmitellyt mukavasti auringossa pitkän tovin ja tajusi, että taas pitää kastautua. Virtaus oli myös eräässä kohdassa niin kova, että en olisi päässyt eteenpäin ilman erään ystävällisen vanhan miehen apua (oma mieheni kapusi tällöin kallioilla). Minähän en siis myöskään ole kummoinenkaan uimari, enkä yleensä mene ikinä niin syvälle ettei jalat yllä pohjaan. Pelkään siis myös uimista syvissä vesissä. Nyt ei ollut kuitenkaan vaihtoehtoja jos halusi jatkaa matkaa. Jokea voi muuten laskea myös kumiveneillä ja ratsastaa hevosilla, aktiviteetteja oli vaikka minkälaista myynnissä, mutta itse halusin ainakin kulkea tämän kokemuksen ihan omin jaloin, ja suosittelen sitä lämpimästi, tai no hyvin kylmästi 😁





Kotonahan juomme nykyään lähes pelkästään lähteeltä itse hakemaamme vettä, joten olihan tätäkin pakko maistaa. Maistoimme vettä pienestä virrasta, joka laskeutui suoraan jostain ylhäältä kalliolta. Ihan niinkuin lähdevesi yleensäkin, todella raikasta ja hyvää. Ehkä saimme jotain supervoimia samalla 😉

Tunnelma joella oli mystinen ja rauhallinen, vaikka turisteja olikin paikoitellen melko paljon. Tosin todella monet jäivät jo sinne alkupään tuntumaan, kun eivät halunneet kastautua. Mitä pidemmälle eteni, sitä vähemmän ihmisiä näkyi. Välillä pääsimme kävelemään niin ettei muita ihmisiä näkynyt mailla halmeilla. Tämä oli ehdottomasti yksi upeimmista kokemuksista koko elämäni aikana 💖

Tämän päivän jälkeen tajusin taas, miltä omien pelkojen voittaminen tuntuu ja miten hienoa lopulta on kun astuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Silloin elämällä voi olla tarjota jotain uskomattoman kaunista. Yhteenvetona tämän päivän jälkeen tunnetilani oli sellainen, että tästä eteenpäin selviydyn ihan mistä tahansa ja voin tehdä ihan mitä tahansa. Ehkä joki siis teki tehtävänsä ja minustakin tuli haavoittumaton..? 😉







Love & Light
Susanna

perjantai 15. syyskuuta 2017

P R E S E N T M O M E N T


Yoga takes you into the present moment, the only place where life exists. 


Love & Light
Susanna